Kaikki mukaan!!!!
TerUA:n blogi ja tiedotussivusto ( info@terua.fi )
Tahkon SM-ralli ajettu. Kilpailussa ajettiin hienoilla teillä, mutta lämmin keväinen sää teki ajamisesta todella haastavaa, kun tiet oli ihan pöperöä.
Kilpailu alkoi osaltamme mollivoittoisesti. Ek1 puolessa välissä pääsimme lumitöihin. Kuskille oli tullut nuottivirhe, jonka johdosta perä pöperölle ja keula sisäpenkkaan. Keula ei ollut paljoa penkassa, mutta märässä nuoskalumessa se oli tiukasti kiinni ja paikassa ei ollut kuin 2 katsojaa. Saimme lapioida n.20 min ennen kuin pääsimme irti. Päätimme keskeyttää ja jatkaa lauantaina. Autoon ei tullut mitään vaurioita, edes puskuri ei mennyt rikki 🙂
Pe ja la välisenä yönä ei ollut yhtään pakkasta ja tämän johdosta tiet olivat ihan sohjoa, mikä teki ajamisesta haastavaa. La-aamun ensimmäinen ek3 oli todella varovaista ajoa ja minkäänlaista rytmiä ei löytynyt. Tämä näkyi kyllä kellossa ja eroa kärkeen tuli paljon. Kuitenkin mitä pitemmälle kilpailu eteni, niin sen paremmin ajo alkoi kulkea. Iltapäivän ek:t tulivat jo ihan ok. Sijoitukset olivat kuitenkin haihtuneet hankeen jo edellisenä iltana, niinpä pidimme hauskaa Joosen kanssa ja harjoittelimme yhteistä ”säveltä”. Maalissa sijoituksemme oli luokassa 10., josta saimme 4 SM-pistettä.
Kilpailusta jäi kuitenkin ihan hyvä maku. Paljon I-ohjaajana kokenut Joose antoi pikku vinkkejä nuottiin ja ajamiseen. Joose hoiti tässä kisassa kartturin hommat ihan tyylikkäästi ja saattaa olla, että jatkoa seuraa jossain kisassa.
Talven kisat ovat nyt osaltamme ajettu. Vedetään hetki happea ja aloitetaan valmistautuminen kesän kisoihin. Kiitos huoltoporukalle, yhteistyökumppaneille ja kaikille, jotka ovat olleet jotenkin mukanamme talven kisoissa.
Teksti:Petri Itkonen Kuva: Marko Kyöstilä
26-27.2. ajettiin Mikkelin ympäristössä SM Vaakuna Ralli. TerUA:ta oli edustamassa kaikkiaan 6 kisailijaa, Luokassa 1 Janno Older oli istahtanut AL Kangasniemeä edustavan V-P.Karjalaisen Subarun kyytiin. Valitettavasti tekniikka petti jo heti alkuunsa EK1:llä.
Huomattavasti paremmin sen sijaan meni parillamme Juha Koljonen-Mikko Tuhkanen. Heidän kova yrittämisensä palkittiin hienolla luokan kakkossijalla samalla ajalla JärvisUA:n Ville Hautamäki-A-P.Hautanen kanssa. Sääntöjen mukaan EK1:n aika ratkaisi sijoituksen Juhan hyväksi 🙂 Juha joutui EK3:lla pysähtymään auttamaan ulosajanutta japanilaiskilpailijaa Hiroki Araita, joka oli näyttänyt SOS-kylttiä. Juha sai tältä pätkältä laskennallisen ajan, koska SOS-kyltillä on pakko pysähtyä auttamaan. SM-pisteissä Juha jatkaa 2.sijalla.
Petri Itkonen oli saanut viereensä EMSC:n Pasi Haatajan. Heidän kisansa alkoi hiukan vaikeasti, kun kypäräpuhelin keljuili ja nuotit eivät kuuluneet, onneksi sitten huollosta löytyi tilalle toinen kypärä. Loppusijoitus luokan 4 sija 4. Renault Cliolla.
Saarisen Noora oli KalUA:n Joonas Keräsen Honda Civicin kyydissä, mutta tekniikka petti EK6:lla tukivarren katkeamiseen ja kisa jäi kesken. Samalla tavalla tekniikan pettämiseen loppui myös Janne Lindbergin taival 700 metriä ennen EK7:n maalia. Ensin oli hajonnut vaihdelaatikko ja sitten kun pelkkä 3.vaihde oli käytössä, siitä ei tykännyt sitten moottori. Kartturina hänellä oli tällä kertaa MikUA:n kokenut Kai Tarkiainen. Ennen keskeytystä heidän sijoituksensa luokassa 5 oli 2. Edustajillamme oli siis sekä hyvää menestystä, mutta myöskin tekniikkamurheita.
Parin vuoden peruutuksien jälkeen vihdoin päästiin tuo HF-Rallisprint ajamaan. Kuten yleensäkin, kaikissa lähiseutujen kisoissa (ja toki kauempanakin) TerUA:lla oli edustajansa mukana. Itkosen Petri, tuo aktiivinen kisailija ja kommentoija, lähetti kisasta seuraavaa tekstia:
”Sunnuntaina ajettiin Lopella HF Autohuolto SM Sprint. Kilpailunjärjestäjä oli tehnyt kovan työn saadakseen vaativan reitin ja varikkoalueen hienoon kuntoon.
Ensimmäinen kierros meni varovaisesti ajellessa. Sijoitus oli luokan 6. Toiselle kierrokselle radan pito parani huomattavasti ja lähes kaikki paransivat aikaansa. Petrikin onnistui parantamaan aikaansa reilut 8s. Tämä riitti junioreiden yleiskilpailun 7. sijaan ja sijoitus luokassa oli 4. (2,2s eroa voittajaan). Tämä sprintti toimi hyvänä testinä ensi viikonloppuna Mikkelissä ajetavaa SM Vaakuna rallia varten.
Joose Kojo ajoi myös Cliolla yleisen puolella. Vaikka testien ”ajaminen” jäi Joosella todella vähiin (ajoi ykkösellä varikolla n.500m) niin hänkin ajoi ehjän kilpailun. Sijoitusta tuolla treenimäärällä laina-autolla on huono odottaa, mutta ennen kaikkea Joose nautiskeli hienosta reitistä/ tapahtumasta.”
Tulokset kisasta terualaisten osalta oli seuraavat;
51. Arctic Lapland Ralli ajettiin 28. – 30.1.2016 Rovaniemen suunnalla. Kilpailuun osallistui 145 autokuntaa, joista SM4 luokassa ajoi 13. Kilpailuun valmistautuminen meni meidän osalta viime tippaan, kun vastoinkäymisiä oli riittävästi, esim. huolintaliike hävitti iskareiden osia yms. Muuttujat eivät siihen loppuneet vaan kartanlukija joutui vielä maanantain olemaan töissä ja jouduimme aloittamaan nuotituksen huoltomiehen kanssa. Onneksi meillä on huippu huoltoporukka ja Harrilla on kokemusta nuottihommistakin. Varsinaiset talvitestit pääsimme ajamaan vasta shakedownissa, mutta kaikki tuntui olevan valmiina pitkään arktiseen seikkailuun.
EK1 oli perinteinen 24km pitkä Aittajärvi. Ek tuli ihan kohtuullisesti, vaikka ajosta näkikin ajamattomuuden. Sijoitus oli luokan 7. EK2 oli Mäntyvaaran yleisö ek (pituus 3,5 km), sielläkin sijoitus luokan 7. Varsinaiset ongelmat alkoivat EK3 Siikakämä, jolla oli pituutta n.43 km. N. 15 km ennen maalia auton jarrupoljin painui pohjaan ja kunnon jarruja ei ollut. Meinasi huimata laskea loppuosuuden isoa valtiontietä, kun heikot jarrut löytyivät vain muutamalla pumppaamisella. Maaliin kuitenkin päästiin, mutta sijoitus luokassa 8. ja eroa pohjiin reilut 2 min. Onnistuin tuolla pätkällä polttamaan jarrut, mitä en ole koskaan aiemmin onnistunut tekemään.
Välihuollossa saatiin jarruja elvytettyä, mutta hieman epävarma olo oli lähteä EK4 Kaihuanvaara, joka oli pituudeltaan n. 28 km. Siellä vedettiin yksi risteys pitkäksi yms. Sijoitus oli luokassa 5. mutta eroa kärkeen tuli reilusti. Illalla ajettiin vielä EK5 Mäntyvaara 2. Se onnistui kohtuullisesti, vaikka pari virhettäkin tuli, sijoitus luokassa 4. Iltahuollossa auton jarrulevyt yms. vaihdettiin ja kaikki oli kunnossa pitkää lauantain reittiä varten. Sijoituksemme yötauolle mennessä oli luokassa 5. (eroa kärkeen n.3 min) ja yleiskilpailussa 48.
Lauantai-aamu alkoi pitkällä siirtymällä Kemijärven suunnalle, jossa ajettiin EK6 Sarriojärvi, joka oli pituudeltaan n. 35 km. Päätimme muuttaa ajotapaa, koska pelkäsimme jarrujen taas loppuvan kesken pätkän. Pyrimme ajamaan ilman jarrulla sitomista. Ek tulikin hyvin lukuunottamatta paria shikaania. Varsinkin ensimmäisessä shikaanissa meinasi sydän pompata kurkkuun, kun meillä oli reilusti liikaa vauhtia siihen tultaessa ja keskellä shikaania oli Mitsubishi ajanut ulos lumipenkkaan. Kukaan ei varoittanut siitä ja hetken näyttikin siltä, että ajamme suoraan Mitsun kylkeen. Sain kuitenkin auton käsijarrulla käännettyä poikittain niin, että osuimme aikaisempaan lumivalliin, joka hidasti vauhtia. Jouduimme vähän pakittelemaan ennenkuin pääsimme matkaan. Pätkän jälkeen auto alkoi näyttää siltä, että sillä olisi yritetty ajaa rallia, kun takapuskurista oli jäljellä enää rekisterikilven paikka ja etupuskurikin oli saanut osuman. Sijoitus oli luokan 6., reilun minuutin pohjista jääden. EK7 oli n. 19 km pitkä Hanhikoski. Se tuli ihan puhtaasti ja sijoituksemme luokassa oli 6. Tämän jälkeen oli vuorossa taas puuduttava siirtymän ajaminen Rovaniemelle, jossa ajettiin kolmannen kerran Mäntyvaaran yleisö-ek ennen huoltoa. Yleisö-ek:n sijoitus oli 7. ja pohjille hävisimme 5,8 s. Sijoituksemme ennen viimeistä kahta ek:ta oli luokassa 6. ja yleiskilpailussa 43.
Varsinaista kiirettä viimeisille pätkille lähdettäessä ei olisi ollut, koska 5. sijaan oli eroa n. minuutti ja taaksepäin oli eroa 4 min. Päätimme kuitenkin jatkaa uuden ajotyylin opettelua tulevia kilpailua silmällä pitäen. EK9:lle meidän kilpailu kuitenkin loppui. N.7 km pätkän lähdöstä ajolinja hieman valui leveäksi ja keula nappasi kiinni ulkopuolen lumipenkkaan ja sitten mentiin… Tulimme n. 70 m lumipenkassa ennen kuin vauhti pysähtyi. Auto oli syvässä lumipenkassa ja saimme tehdä kunnolla lumitöitä ennen kuin se saatiin sieltä esiin. Onneksemme autoon ei tullut muita vaurioita, muuta kuin reaktiotanko katkesi. Kilpailun jälkeen huoltoporukka tuli paikan päälle, vaihtoi osat ja tulimme ajamalla takaisin Rovaniemelle.
Tällainen oli meidän toinen seikkailumme Arctic Lapland Rallissa. Kilpailu on olosuhteiltaan ja tunnelmaltaan aivan ainutlaatuinen. Hieman jäi harmittamaan hyvien sm-pisteiden haihtuminen lumipöllynä ilmaan, mutta eiköhän 26.-27.2 Mikkelissä ajettavassa seuraavassa osakilpailussa olla taas viivalla. Positiivista jos hakee kilpailusta, niin muutimme hieman nuottia ja se tuntui toimivan hyvin.
Ja mitä muuta kilpailusta jäi käteen…. pari tarraa
Kaikkiaan kolme autokuntaa seurastamme lähti mukaan eksoottiseen ja vaikeaan Arctic ralliin Rovaniemellä. SM2-luokassa seuramme lippua piti korkealla Juha Koljonen-Mikko Tuhkanen ja varsin hyvällä menestyksellä lopputuloksena hieno kolmas sija. Helpolla palkintopallisija ei kuitenkaan tullut ja Juhan omin sanoin kerrottuna: ”Ralli lähti hyvin käyntiin, sitten ek3:lla nopeusanturi hajosi ja auton launch control jäi päälle ja hieman vaikutti ek3:n aikaan, Huollossa asia saatiin kuntoon ja muuten päivä oli hyvä. Lauantain ekalla ek:lla hajosi 5.vaihde ja ajoimme loppurallin ilman kyseistä vaihdetta, joka kieltämättä teki ajosta erittäin haasteellista, mutta siitäkin selvittiin. Koko ralli onnistui kannaltamme muuten hyvin, virheitä ajossa ei juurikaan tullut, muutaman kerran toki meinasi mennä ulos.”
Aivan yhtä hyvin ei mennyt toisilla seuramme edustajilla. Petri Söyring-Jani Laine joutuivat heittämään pyyhkeen kehään heti lauantain kisapäivän alussa. Opel päätti matkanteon kannentiivisteen pettämiseen 🙁
Parilla Petri Itkonen-Janno Older oli taistelua koko rallin ajan jarrujen kanssa ja sitten ek9 näytti Lapin taian kirjaimellisesti ja kaappasi miesten auton lumiseen syleilyynsä penkkojen väärälle puolelle. Seuraus: keskeytys luokan 6.sijalta. Kisan päätteeksi siis lumitöitä ja ihan kunnolla.
TerUA vietti 40v-juhliaan 23.1.2016 Tervakosken Seuratalolla.
TerUA:n perustamiseen johti aikoinaan syyt, että paikkakunnan autourheilua harrastava porukka oli päätynyt edustamaan muita lähiseutujen seuroja ja saavutti ”muiden” nimiin varsin kunniakkaita saavutuksia, niin radalla kuin muillakin autourheilun aloilla. Hannu Lehto ja Seppo Laine saivatkin syksyllä 1975 Sepon saunassa ajatuksen kerätä porukan jälleen kotiin ja kutsuivat aktiivit alustavaan kokoukseen joulukuussa 1975. Sen tuloksena päätettiin hakea UA-liitolta lupaa Tervakosken Urheiluautoilijat-nimisen seuran perustamiseen. Pieni, mutta sitäkin innokkaampi ryhmä kokoontui sitten Tervakosken Seuratalolle 12.1.1976, jossa yksimielisesti päätettiin tämä seuramme perustaa.
Tällä hetkellä TerUA on elinvoimainen yhdistys, jolla on jäseniä lähes 140, mukana niin paikkakuntalaisia, kuin myös kauempaakin Etelä-Suomea, kertoo pj Laura Kääpä. Juhlavuoden tärkein tapahtuma on syyskuussa, kun seura järjestää F-Rallisarjan osakilpailun Tervakoskella. Tämä on myös merkittävä tapahtuma koko Tervakoskelle, sillä tuolloin paikkakunnalle saapuu niin kilpailijoita kuten yleisöäkin runsaat määrät.
Nyt samassa paikassa Seuratalolla vietimme 40v juhlia ja niihin oli seuramme hallitus todellakin panostanut ja lopputulos oli myös sen mukaista. Seuran 1. puheenjohtaja ja nykyinen puheenjohtaja Laura Kääpä olivat vastaanottamassa ja kättelemässä kaikki noin 90 juhlavierasta ja Rengon Pitopalvelun todella loistavien ruokien jälkeen siirryttiin varsinaiseen ohjelmaan.
Paikalle oli saapunut myös 11 kpl perustajajäseniä, mikä oli miellyttävä todeta. Ensimmäisenä ääneen pääsi yksi perustajajäsenistämme Marko Mäkinen, joka visualisoi esityksensä ”historiapläjäyksen” isänsä Matti Mäkisen ja omista kuvistaan kasaamalla kuvakavalkaadilla. Tuo kuvasarja ja Markon esiinkaivamat kuvien taustatarinat iskivät porukkaan kuin se kuuluisa halko 🙂 Hauskaa muistellessa riitti ja kommentteja tuli 🙂
Myös suuria palkitsemisia illan ohjelmaan kuului.
Juhlassa jaettiin TerUA:n kiertopalkintoja vuodelta 2015 seuraavasti:
Vuoden mainepytty: Joose Kojo / Sami Taskinen
Vuoden juniorikuljettaja: Tuomas Välilä
Vuoden yrkkä: Jani Laine
Vuoden toimitsija: Arto Yli-Leskijärvi
Vuoden aktiivijäsen: Marko Nikkilä
Vuoden rallikilpailija (t): Juha Koljonen / Mikko Tuhkanen
Tärkeä yhteistyökumppanuus: Keskipinta Oy, Reijo Pesonen.
TerUA naiset 2015 kunniakypärä: Noora Saarinen
TerUA miehet 2015 kunniakypärä: Matias Weck
Lisäksi jaettiin Autourheilun kansallisen keskusjärjestön AKK:n myöntämiä ansiomerkkejä:
Pronssinen kilpailijamerkki: Jani Laine ja Janne Volotinen
Pronssinen ansiomerkki: Jorma Suoranta, Jan Lönegren ja Pasi Ruotanen
Hopeinen ansiomerkki: Hannu Lehto
Burleski-esitysten jälkeen seurasi, kuten iltamissa aikoinaan, 1,5 tuntia tanssia…. tosin taisi sitä olla kauemminkin 🙂 Lopputoteama ihan Putte-possun nimipäivien tyyliin: ”Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa……oi jospa oisit voinut olla mukana…..”
Kyllä on puheenjohtajat kaunistuneet vuosien varrella. Kuvassa eka pj vuodelta 1976 ja nyk. pj vuodelta 2016 🙂
Seuramme ensimmäisen Mainepytyn pokkaa Seppo Laine v1978. Jakamassa H.Lehto ja ohjelmavahvistuksemme VihUA:sta Tenho Öblom
Tässä noista kolmesta tiukkaan Peppi Pitkätossua 1978 pikkujoulussa kuuntelevasta ”lapsosesta” pisin ajelee nykyisin Volkkaria Historiceissä ja Seatia F-Rallisarjassa. On Lindbergin Jannen kiinostuksen aiheet muuttuneet 🙂
Autosuunnistus oli alkuun TerUA:n leipälaji. Håkan Nyman ja Marko Mäkinen asemamiehinä jossain Tervaskannon Lenkissä
Ralliautoilua aloitimme seurassa antamalle alkuun työntöapua esim. parille Timo Jouhki-Juha Piiroinen. Sittemmin kyseinen Timo Jouhki on ”työntänyt” maailmalle monia suuria rallilegendoja. Tässä tuuppamassa on Vuorisen Puli ja Kyöstilän Hossi.
Rallimaailmaankin siirryimme Ekholmin Riston merkeissä. Tässä kuva Riston viimeiseksi jääneestä rallista 1984
Rataa kierrettiin Sarlinin Kalle johdolla, alkuun mineillä mutta myöhemmin oikein TOSI-laitteilla, itserakennetuilla ja myös muualta hankituilla.
Rallikausi 2016 saatiin käyntiin Heinolan seudulla ajetussa Jari-Pekka rallissa. Kilpailussa jaettiin kauden ensimmäiset Rallin Suomen Juniorimestaruussarjan, Rally Trophyn sekä Nuorten Cupin sarjapisteet. Valitettavasti kilpailun urheilullinen anti sekä kilpailijasuoritukset ovat jääneet julkisuudessakin runsaasti esillä olleiden ulosajojen sekä niistä julkaistujen videoiden ja kuvien varjoon.
Viimepäivinä julkisuudessa ja eri medioissa on käyty vilkasta keskustelua kotimaisten rallikilpailujen turvallisuudesta niin kilpailijoille kuin kilpailuja seuraavalle yleisöllekin. Lisäksi on keskusteltu vastuukysymyksistä mahdollisissa ulosajotilanteissa. Kauden avauskilpailun osalta onni onnettomuudessa oli se, että vaikka kilpailussa tapahtuneet ulosajot olivat vakavia ja varsin vauhdikkaita, henkilövahingoilta onneksi tässä kohtaa säästyttiin.
Julkisuudessa esitetyt videot kuitenkin valitettavalla tavalla osoittavat sen, että autokilpailuissa piilee aina oma riskinsä sekä kilpailijoille että yleisöllekin. Kilpailujen järjestäjällä on oma vastuunsa tarjota kilpailijoille mahdollisimman turvallinen ympäristö kilpailun suorittamiselle ja samalla luonnollisesti myös kilpailua seuraamaan saapuneelle yleisölle. Mutta oma vastuunsa turvallisuudesta on myös kilpailua seuraavalla yleisöllä.
Ralli on laji, jonka seuraaminen ”paikan päällä” on parhaimmillaan upea kokemus; siihen kuuluu vauhti, näyttävät ja ammattitaitoiset ajosuoritteet, mutta toki myös kääntöpuolena epäonnistumiset niin tekniikan kuin mahdollisten ajovirheidenkin seurauksena. Tämä saa aikaan vahvoja tunteita niin kilpailijoille kuin katsojillekin – ja tässä toki piilee suurelta osin myös lajimme viehätys ja vetovoima.
Lajin suosio siis aikaansaa ja mahdollistaa sen, että lajia saapuu seuraamaan kilpailusta toiseen suuret määrät katsojia ja nauttimaan lajin vetovoimasta. Suuret katsojamäärät ja katsojien intohimo kuitenkin aikaansaavat sen, että tietyissä, yleisöä paljon keräävissä katselupaikoissa ainekset riskeille ovat aina olemassa.
Eri medioissa nähtävillä olevat videot kauden avauskilpailusta osoittavat huolestuttavalla tavalla sen, kuinka suuret riskit voivat olla, mikäli asiaan ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. AKK:n rallin lajiryhmä on tehnyt kilpailun jälkeisellä viikolla paljon selvitystyötä Jari-Pekka rallin erikoiskokeen 3 tapahtumista ja selvitystyön perusteella lähestymme myös kotimaisia rallikatsojia tällä kirjeellä.
Rallin lajiryhmä toivoo, että jokainen kotimaisia rallikilpailuja kaudella 2016 seuraamaan saapuva katsoja tuntisi oman vastuunsa kilpailutapahtuman turvallisuudesta ja sujuvasta läpiviennistä niin kilpailunjärjestäjän, kilpailijan, kuin myös oman turvallisuutensa osalta. Suomea pidetään kansainvälisesti ”rallin henkisenä kotimaana”, jonka historia ja juuret lajissa ovat kiistattomat. Lisäksi kotimainen ralliyleisö on saanut vuosien saatossa kiistatonta kunniaa niin lajille omistautumisen, tietotaidon kuin sen historian tuntemisen ja kunnioituksen takia.
Nyt toivommekin, että lajin kunnioitus ja siihen liittyvä turvallisuusajattelu tiedostetaan ja otetaan tosissaan, ja kannetaan yhdessä vastuuta lajimme nykytilasta sekä jatkuvuudesta pitkälle tulevaisuuteen, kunnioittaen lajin vankkoja juuria täällä kotimaassa. Yksikään meistä ei halua kokea lajimme piirissä tilannetta, jossa joudumme todistamaan mahdollisia loukkaantumisia tai vielä vakavampia vahinkoja, jotka johtuvat mahdollisesta turvallisuusajattelun laiminlyönnistä tietoisesti, tai edes tiedostamatta.
Muistutamme siis teitä rallikatsojia seuraavilla asioilla:
Kuten todettua, ralli on hieno urheilumuoto ja se on syvällä kaikkien meidän suomalaisten sydämissä. Jotta lajimme säilyy suosittuna, ja pääsemme nauttimaan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin vahvasta kotimaisesta rallimenestyksestä ja historian menestyksekkäästä jatkosta, pitää meidän kaikkien tehdä yhdessä töitä sen eteen, että kilpailut pysyvät turvallisina ja urheilullisina.
Toivomme kaikille oikein vauhdikasta ja turvallista rallikautta 2016! Nähdään kilpailuissa!
AKK-Motorsport ry, ralliautoilun lajiryhmä.
Lisätiedot:
Lajipäällikkö: Henrik Frank, henrik.frank@autourheilu.fi, 040-5349977
Lajiryhmän puheenjohtaja: Markus Silfvast, markus.silfvast@anvianet.fi, 044-9723805
Kauden ensimmäinen ralli ajettiin Heinolassa. Kyseessä oli Rallin Suomen Juniorimestaruussarjan ensimmäinen kilpailu, Jari-Pekka Ralli. Se ajettiin Heinolan ympäristössä nopeilla ja haastavilla teillä. TerUA:n Tuomas Välilä starttasi Suzuki Swiftillään matkaan parinaan RiiUA:n Mikko Kukkonen. Luokkana oli RSJM 2.
Kilpailuun lähdettiin tavoitteena varma ajo maaliin hyvällä luokkasijoituksella. Edelliset kilpakilometrit piikkipyörillä olivat vuoden takaa, joten rytmi ja tuntuma olivat kysymysmerkkejä. Tuntuma olikin hieman kadoksissa ensimmäisellä 9,9 kilometriä pitkällä pätkällä ja eroa pohja-aikaan kertyi 11 sekuntia. Ennen toisen erikoiskokeen lähtöä ollut pitkä ambulanssitauko ei myöskään helpottanut tuntuman löytämistä ja tässä kohtaa eroa kärkeen oli jo 25 sekuntia.
Viimeinen EK ennen huoltoa oli pitkä, noin 30 kilometriä. Siellä rytmi oli kohdillaan ja kanssakilpailijoiden epäonnen myötä sijoitus nousi kolmanneksi. Eroa tässä kohtaa kärkeen oli 40 sekuntia. Kilpailun toiseksi viimeinen erikoiskoe oli noin 8 kilometriä pitkä. Hyökkäys oli kohdallaan ja luokan kärkeä ajettiin kiinni. Tässä kohtaa oltiin kärkeä perässä 17,7 sekuntia.
Kun edestä putosi jälleen kanssakilpailija pois, niin sijoitus oli päivän mittaan kohonnut mukavasti viidennestä toiseksi. Viimeinen erikoiskoe ajettiinkin varmasti maaliin ja näin mukaan tarttui luokan kakkostila 16,7 sekunnin erolla voittajaan. Sarjapisteitä Heinolasta tarttui mukaan 14 kappaletta. Se riittää tällä hetkellä kahdeksanteen tilaan sarjan yhteispisteissä.
Teksti: Joonas Välilä
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.