11.10.2017 – Tervakosken Urheiluautoilijat ry.

Katjan laatimaa yhteenvetoa koko kaudesta:

”Elikkäs nyt täytyy ihan muisteluiden varassa näitä juttuja kirjoitella. Talvikisat olen ollut huollossa mukana, joten en nyt kyllä hirveästi muista kaikkea tapahtumia.. Ja itse asiassa enpä ollutkaan mukana ollenkaan Rengossa.

Kilpailukausi aloitettiin Rengon JM-Putki Rallilla Jussi Kososen ollessa kartturina. Luokassamme oli kaiken kaikkiaan 3 kilpailijaa. Auto toimi moitteettomasti ja kaikki sujui niin kuin pitikin. Tässä kauden avauskilpailussamme ylsimme luokkavoittoon ja yleiskilpailussa 11. sijalle.

Seuraavana vuorossa oli Seurahuone Ralli Savonlinnassa. Luokassa oli kolme kilpailijaa ja Jussi Kosonen tälläkin kertaa kartturoimassa. Muuten kilpailu meni ihan mallikkaasti lähes loppukilometreille luokkajohdossa, mutta viimeisellä EK:lla tuli ongelmia, kuitenkin auto kesti maaliin asti ja luokkavoitto saatiin.

Viimeisenä talvikisana Porvoon Autopalvelu Hankiralli… No hangesta viis, sen verran muistan, että lunta nyt jonkin verran oli, mutta aika sohjoiset ja uraiset olivat kisapolut.. Mutta kyllä se Ilkka, edelleen Jussi kartturinaan hyvin pysyivät kaidalla polulla maaliin asti kurvaillen, kylläkin valitettavasti yksin luokassaan. Luokkavoitto siis jälleen..

Kesäkisoista onkin nyt enemmän tarinaa, kun allekirjoittanut on ollut kyseisissä kilpailussa itse mukana 🙂

Siispä:

TeijoTalot-Rallissa sitten tulikin kartturoimaan ihka ensimmäistä kisaansa (kirjoittaja) Katja Salmijärvi.

Kisa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä autoon tuli sähköteknillisiä ongelmia ja matkan teko päättyi jo EK2:n lähtöön.

Uusi kartturi sai hurjat 4 EK kilometriä kokemusta ensimmäiseltä kisaltaan. ?

Seuraavaksi lähdettiinkin sitten vähän soitellen sotaan Lahti Historikkiin. Lähinnä tarkoituksena oli ajaa mukava kisa kokemusta hakien ja tavoitteena päästä kunnialla maaliin. Sen suurempia kapinoita ei ollut tarkoitustakaan ajella, koska vastus oli kova ja kun kysymyksessä oli vielä nuottikilpailu, ja eihän meillä ollut tuo nuotittaminen laisinkaan hanskassa varsinkaan kartturilla sen Perniön 4 EK-kilometrin kokemuksella pimeätä kisaa, vaikkakin sitä nyt kovasti harjoiteltiinkin.

Perjantain ensimmäiset kolme EK:ta olivatkin varsin mukavaa ajeltavaa, koska tiet olivat tuttuja. Kartturi olisi voinut vaikka loruja lausua koska nuotit taisivat vielä tässä vaiheessa mennä kuskilta ohi korvien.

EK 2 loppupäässä sitten tulikin murheita auton osalta, keinuvipu katkesi ja meno hiipui. Meidän onneksemme sai huoltaa siiirtymillä ja olimme varautuneet nipullisella keinuvipuja mukaan, niinpä huolto sitten näppäskin nopesti uuden tilalle ja niin matka jatkui kohti EK3:a, joka ajettiinkin ongelmitta.

Tauon jälkeen siirtymällä kohti EK4:sta jälleen kerran ongelmat alkoivat…tällä kertaa menikin venttiilin jousi poikki… No siihenhän nyt sitten ei pystynytkään muuta tekemään kuin nostamaan kädet pystyyn ja keskeyttämään kilpailu ainakin sen päivän osalta.

Ei muutakuin auto narun päähän ja kotia kohti. Manasin mielessäni että mun huono tuuri vaan jatkuu ja kahden päivän kisa oli sit tässä.

Ei se nyt sitten onneksi niin mennytkään vaan Ilkka sai kun saikin sinne sitten hommattua venttiilin jousen ja niinhän päästiin lauantaina taas kilpailuun mukaan. Lisäksi saimme perjantaina rutkasti AT-pisteitä aikakorttisekoilujen vuoksi, mutta kun ei ollut nyt niin suuria menestyshaaveita tältä kisalta niin se ei mieltä sen enempää vaivanut.

Lauantain pätkät siten menikin ihan mukavasti, vaikka kaiken aikaa takaraivossa mietityttikin, että mitähän sit seuraavaksi hajoo.

Alkoi nuotistakin ajo jo pikkaisen sujua ja niin pätkä kerrallaan edettiin kohti maalia. Ilmeisesti meidän huono onni väistyi.. 🙂

Lopputulemanahan menikin sitten niin, että muilla luokan kilpailijoilla tuli teknisiä murheita ja kisojen päätteeksi olimme sittenkin luokkavoittajina. Eihän olisi kyllä todellakaan uskonut perjantai-iltana, että olisimme Lahdesta tuoneet kotiin muutakin kuin kokemusta. Voi kyllä sanoa, että niin monivivahteinen kilpailu oli että saatiin juurikin sitä, mitä sieltä lähdettiin hakemaan (ja oikeastaan enemmänkin) Oli Ikimuistoinen kilpailuviikonloppu 😀

Sitten kohti Seinäjokea Pohjanmaa Ralliin. Meidän luokassa ei valitettavasti nytkään ollut muita kanssakilpailijoita. Kaikki sujui alkuun mukavasti. Vauhtia piisasi jopa yleiskilpailun viidennelle sijalle sunnuntain ensimmäiseen EK.lle asti EK 6.lla tuli pieni komplikaatio tiukassa vasurissa, vaihdekeppi irtosi laatikosta ja loppukilpailu ajettiinkin sitten pelkästään kolmosvaihteella ja pudottiin yleiskilpailussa sijalle 30. Harmitus oli kova, kun muuten vauhtia ja fiilistä riitti. Mutta päätavoitteenahan oli kuitenkin päästä maaliin ja korjata sarjapisteet talteen .Kaikesta huolimatta kisa oli hieno ja otettiin siitä kaikki ilo irti!!

Kauden päätöskilpailu ajettiin Mynämäellä. Harmittavasti jälleen meiltä luokasta puuttui ne kanssakilpailijat. Kilpailupäivä oli hyvin sateinen ja tiet liukkaita, tilanteita ja TOSI tilanteita oli , ulkoiluttamista mm EK3:lla pellolla ja EK 6.lla ojanpohjalla, jossa tuli vähän enemmän iskua…Ihme, ettei autoon tullut vaurioita. Rallikansa auttoi takaisin tielle ja matka jälleen jatkui. Sen verran oli vauhtia poistumisessa, että kartturi sai pari päivää pidätellä naurua, yskimistä ja aivastelua kylkirustojen kipuillessa. Muuten kaikki meni odotusten mukaisesti, maaliin päästiin ja ne odotetut sarjapisteet haavissa Rantarallista.

Ei nyt mikään ihan huono suoritus ollut, vaikka kaikkea pikkutapahtumaa olikin matkan varrella, sillä päästiin kuitenkin yleiskilpailussa 13. sijalle, luokkavoitto ja mikä tärkeintä tavoite koko kautta ajatellen, oli oman kategorian kakkostila tasapistein voittaneen Juha Selänteen kanssa.

Tässä kohtaa kyllä SUURI KIITOS yhteistyökumppaneita kohtaan on paikallaan, he mahdollistivat tämän.

Huollosta vastasivat Harri ja Pauli Koivisto

Forssan Sisärakenne Oy, Vesijohtoliike Järviset Oy, JL-Forest Oy, Maanrakennus Jalo OY, Kuljetusliike Nikula, Rakennuspalvelu Teknorak Oy, Hämeen Diesel Oy, Konepaja Jalo Oy, MRKP-yhtiöt Oy, Kanta-Rengas Oy,”

Teksti ja kuvat: Katja Salmijärvi