Kotihommia piti välillä käydä hieman rääpimässä, mutta päänsärky vain tiheni. Vaimo antoi luvan vielä karata ”harrastustyöhön” ja lisäburanan voimin kohti käärmeenpesää.
Siellä ovelle saapui ystävällinen naishenkilö, joka opasti että mies on tallissa, mene sinne. Sitten ravistettiin käsipäivää isännän kanssa ja esittelin itseni.
””Jaa rallimiehiä, täällä kun viimeksi ajettiin MM rallia, niin Loeb vaihtoi kohdallamme renkaita. Mukava mies, tuli viereemme ja antoi ottaa kanssamme kuvia, miehellä ei ollut mihinkään kiirettä. Poikamme oli tosi otettu, hänen seinäänsä koristavat yhteiskuvat multimestarin rinnalla”, tuumi isäntä. ’” Ja että ihan kilpailuntekoporukkaa, kaikki käy kun olet näin hyvissä ajoin liikkeellä ja esität asiasi asiallisesti, niin ilman muuta se homma onnistuu”, oli vastaus kysymykseeni, jota olin (olimme) monta päivää mietiskelleet. Aistin siinä vaiheessa, että nyt tai ei koskaan on hyvä sauma leikkiä markkinointijyrää ja myin vielä keskikokoisen mainoksenkin ”paljon pelättyyn” taloon. Pois lähtiessäni oli pakko soittaa HML:n Citikka-kaverilleni ja kehua, että meidän tiimissä onkin hyviä jätkiä, tuovat hyvää mieltä ihmisille, tarkoitin siis tuota Loebia. Ei muuten särje enää päätä 😉
Terveisin Leppäkosken Lööp, vain automerkin ei saavutusten kautta.
(vahvistaa HML:n Lööp, myös vain automerkin kautta) 🙂